Seasalted Water

Merisuolatun veden juominen on yksinkertainen itsehoitomenetelmä. Tässä artikkelissa käsitellään veden suolaamista merisuolalla mutta suolaamisen vaikutukset ovat samanlaiset myös vuorisuoloilla. Aluksi litraan vettä liuotetaan neljäsosa teelusikallinen puhdistamatonta merisuolaa ja juodaan se janoon. Jos tämä merisuolamäärä ei aiheuta puhdistumisoireita, määrä nostetaan puoleen teelusikalliseen ja lopulta maksimiannokseen – yhteen teelusikkaan. Merisuola liukenee veteen noin viidessä minuutissa. Teelusikallinen eli noin 5 grammaa on maksimiannostus, koska munuaisilla on rajallinen kyky suodattaa suolapitoisuutta kehosta. Jos urheilet, voit nostaa annostusta hieman, koska hikoilet jatkuvasti suoloja ihon kautta ulos. Liiallisen suolan määrän huomaa esimerkiksi silmänalusten tai nilkkojen turpoamisesta kehon sitoessa nestettä laimentaakseen suolamäärää. Muita oireita voivat olla alaselän kihelmöinti munuaisten kohdalla tai penikkatauti-tyyliset oireet säärilihaksessa (munuaiset liittyy säärilihaksen läpi kulkevaan munuaismeridiaanilinjaan). Ongelma ratkeaa vähentämällä suolan määrää, juomalla enemmän vettä ja syömällä kasviksia. Kannattaa myös tarkistaa, että juot oikeanlaista merisuolattua vettä.

Merisuolattua vettä kannattaa juoda, koska siinä on noin 90 mineraalia. Pelkästä hanavedestä nämä mineraalit puuttuvat ja nykyisestä vähäsuolaisesta ruokavaliostakin on hankala saada läheskään kaikkia näitä mineraaleja. Merisuolasta saa esim. magnesiumsuoloja, jonka vuoksi lihaskrampit ovat monella historiaa merisuolatun veden juonnin aloituksen jälkeen. Merisuolasta saa myös kalsiumia, joka on luuston rakennusaine sekä monia muita hivenaineita esim. kaliumia, mangaania, sinkkiä, rikkiä, rautaa ja jodia. pH-arvoa merisuolan liuottaminen veteen nostaa hieman, noin 8 pH:aan. Merisuola on hyvin keskeinen kehon toiminnan kannalta. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että olemme alunperin kaloja, jotka ovat raahautuneet evoluution aikana maanpinnalle. Kehomme merivesikemia ei ole kuitenkaan juuri muuttunut tästä. Veren suolapitoisuus on lähellä valtamerien vesien suolapitoisuutta, joten merisuolattu vesi on hyvin lähellä veriplasmaa (Lindh, 2005). Toisessa maailmansodassa laivastossa merivettä käytettiin suoraan sotilaiden veritiputuksessa, kun veripusseja ei ollut saatavilla. Merisuolan tärkeydestä kertoo moni muukin asia: Kyynelnesteemme on suolaista ja lapsi kasvaa sikiöaikana suolavedessä. Salary-sana (palkka) juontaa juurensa salt-sanasta (suola). Uuteen taloon tuotiin aikoinaan leipää ja suolaa ja ennen suolan vastaanottaminen merkitsi toisen henkilön palveluksessa olemista. Robert Youngin mukaan kehomme on pelkistettynä suolavesipussi, joka länsimaisen ruokavalion myötä muuttuu vesipussiksi ja lopulta pelkäksi pussiksi – tai no enemmänkin jätesäkiksi 🙂

Kun merisuolattua vettä alkaa juoda, voi kohdata puhdistumisoireita kuten päänsärkyä, huimausta, ripulia tai jatkuvaa väsymystä. Tällöin merisuolan määrä kannattaa puolittaa ja kokeilla juoda pienemmällä annoksella. Pikku hiljaa veren puhdistuessa voi annostusta nostaa ja katsoa, tuleeko puhdistumisoireita. Joillekin tulee himo juoda merisuolattua vettä paljon alkuvaiheessa, mutta he päätyvät lopulta kuitenkin esim. teelusikkaan päivässä täytettyään kroonisen suolapuutoksensa.

Merisuolaa on monenlaista. Hyvä merisuola on puhdistamatonta ja hienonnettua. Tällaisia tuotemerkkejä ovat esim. Urtekramin puhdistamaton, aurinkokuivattu Atlantin merisuola, Danival, Celtic Sea Salt, Herbamare (yrttimerisuola) tai Real Salt, joita saa useista luontaistuotekaupoista. Jos merisuola on puhdistettua tai siihen on lisätty paakkuuntumisen estoaineita, niin sitä ei kannata käyttää. Tällöin suolasta on poistunut joitakin mineraaleja ja alkuainejakauma on rikkoutunut alkuperäisestä. Ei pidä myöskään erehtyä ostamaan pelkkää mineraalisuolaa, jonka näkee sisältävän vain alle kymmentä mineraalia purkin kyljestä katsomalla. Jos kuitenkaan kaikkia kriteerejä täyttävää merisuolaa ei löydy, voi ostaa tyypillistä kalansuolaukseen käytettävää karkeakiteistä merisuolaa, jota myydään usein kilon pusseissa. Sitä saa lähes jokaisesta kaupasta.

On todistettu, että kahden alkuaineen ruokasuola, natriumkloridi, nostaa verenpainetta. Tämän tiedon perusteella esimerkiksi jotkut lääkärit kieltävät kaikki suolat korkeasta verenpaineesta kärsiviltä potilailta (ihme kyllä, kun olet riittävän sairas pääset silti sairaalassa suolaliuostiputukseen). Verenpaine ei kuitenkaan nouse noin 90 mineraalin merisuolalla, koska siinä on mukana verenpaineeseen vaikuttavat magnesium- ja kaliumsuolat. Esim. tohtori Jacques De Langre (Seasalt’s Hidden Powers, 1987) havaitsi merisuolan normalisoivan verenpaineen, oli verenpaine sitten liian korkea tai liian alhainen. Hän tutki Atlantin aurinkokuivattua merisuolaa 30 vuoden ajan ja havaitsi myös, että merisuola poistaa nestekertymää, voi poistaa ummetusta ja ehkäisee suonenvetoja, lihaskramppeja ja rytmihäiriöitä. Noin parin sadan merisuolatun veden juojan otoksella olen itse havainnut nopeimpien aikuisten tiputtavan korkean verenpaineensa merisuolavedellä noin kahdessa kuukaudessa normaalilukemiin. Samalla myös ylipainoisilla paino tippuu joitakin kiloja. Jos verenpaine saavuttaa normaalilukemat, ei kuitenkaan kannata lopettaa merisuolatun veden juontia, koska todennäköisesti kehosi tarvitsee vielä rutkasti lisää mm. magnesiumsuoloja (ainakin kuivaverianalyysissä magnesiumpuutos on vielä selvästi havaittavissa). Lääketieteeltä on myös mennyt useampi vuosikymmen sen selvittämiseen pitäisikö syödä rasvaa vai hiilihydraatteja eikä yksimielistä vastausta nähtävästi ole saatavissa. Voimme ainakin todeta, että hiilihydraattipitoisten ruokavalioiden lisääntyessä myös lihavuus ja sairaudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Olemmekohan nyt sitten siirtymässä uuteen aikakauteen, jossa selvitetään, mitkä sairaudet tulevat esiin, kun suola poistetaan ruokavaliosta. Siihen kokeeseen tuskin haluamme osallistua, koska tulokset ovat jo tiedossa: Raamattu varoittaa Toisen Kuningasten kirjan 2. luvun 21. jakeessa, että suolan puute johtaa esim. lapsettomuuteen.

Verikuvista näyttäisi joillakin poistuvan useita profiileja pelkästään juomalla merisuolattua vettä. Näitä ovat esim. kuivan veren hajoamistila ja sukupuolielinten kuormitustila sekä elävässä veressä näkyvät verta sitovat hämähäkinseittimäiset fibriinikudosverkot ja sokeririippuvuutta aiheuttavat sokeria syövät hiivakasvustot. Mielenkiintoinen väite on myös se, että kilpirauhassairauksia ei tunnettu ihmiskunnassa ennen kuin merisuolasta alettiin puhdistaa pois mineraalit, jotta teollisuuden käyttöön saataisiin puhdasta natriumkloridia. Tämän seurauksena myös kaupan hyllyille ilmestyi lopulta puhdistettu ruokasuola, jossa mineraaleja ei ole enää jäljellä.

 

Merisuolaa vai vuorisuolaa?

Hyvä merisuola on puhdistamatonta. Merisuolojen lisäksi myynnissä on kuitenkin monenlaisia muitakin suoloja, kuten vuorisuolaa, ruususuolaa ja Himalajan suolaa. Eri suolojen tuoteselosteiden vertaaminen keskenään on tehty työlääksi, sillä osa tiedoista on ilmoitettu milligrammoina, osa prosentteina ja osa miljoonasosaa tarkoittavaa ppm-yksikköä käyttäen (Wikipedia 2011a). Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä eroa merisuoloilla ja vuorisuoloilla on keskenään.

 

Mitä vuorisuolat ovat?

Vuorisuoloiksi kutsutaan vuoresta saatavia suoloja ja niitä myydään useilla eri nimillä, mm. kristalli- ja ruususuolana (Wikipedia 2011b). Kristallisuolalla viitataan suolan kiderakenteeseen. Nimitys ruususuola viittaa vuorisuolan punertavaan väriin, Himalajan suola taas sen alkuperään.

 

Meri- ja vuorisuolojen vertailu

Seuraavassa kootaan yhteen merisuolojen ja vuorisuolojen koostumuksesta tehtyjä analyysejä, jotta saadaan selville, kuinka paljon suolat poikkeavat toisistaan. Lähteenä käytetään Internetistä löytyviä analyysituloksia merisuolojen (CureZone 2011; e-Coach 2011) ja vuorisuolojen osalta (Fineli 2011; Kunto-Siti 2009; Sodankylän suolahuone 2010) sekä maahantuojien ilmoittamia tietoja vuorisuoloista (Kuosmanen 2011; Masajo 2009; Saltlife 2009; Masajo 2002; Kalahari 2014).

Vertailun tulokset on esitetty oheisessa taulukossa. Niiden mukaan vuorisuoloissa on enemmän klooria ja natriumia sekä vähemmän magnesiumia ja rautaa kuin merisuoloissa. Korkeamman kloorin ja natriumin pitoisuuksista voidaan päätellä, että muiden alkuaineiden pitoisuudet vuorisuoloissa on pääsääntöisesti alhaisempia kuin merisuoloissa. Erilaisten alkuaineiden pitoisuudet ovat pieniä molemmissa suoloissa.

Merisuolojen ja vuorisuolojen eroavaisuuksista esitetään usein laadullisia argumentteja. Toisten mukaan punaisten vuorisuolojen väri on ruostetta eli suolassa oleva rauta on hapettunut rautaoksidiksi. Toiset taas sanovat, että merisuolassa on merten saastumisen vuoksi saastejäämiä. Alkuainepitoisuuksien mittaustulokset eivät kuitenkaan tue näitä argumentteja: alkuaineanalyyseissä ei ole ilmoitettu rautaoksidipitoisuuksia, eikä missään ole eritelty merisuoloista mahdollisesti löytyviä epäpuhtauksia tai niiden pitoisuuksia. Merisuola sisältää mittaustulosten mukaan jopa enemmän rautaa kuin vuorisuola. Edelleen, jos se sisältäisi saasteita, näiden alkuainepitoisuudet näkyisivät analyyseissä melko suurina määrinä. Vastaavasti pienten alkuaineiden pitoisuudet laskisivat.

Tulosten perusteella kannattaa käyttää merisuoloja vuorisuolojen sijaan, koska merisuolat sisältävät vähemmän natriumia ja klooria, joita nykytiedon valossa saamme jo riittävästi. Lisäksi merisuolat sisältävät suurempia pitoisuuksia joistakin elimistölle tärkeistä hivenaineista, kuten magnesiumista. Tosin alkuaineiden pitoisuudet eivät poikkea merkittävästi merisuolojen ja vuorisuolojen välillä, joten molempien suolojen käyttö on hyvin perusteltua verrattuna esim. puhdistettuun natriumkloridiin eli ruokasuolaan.

 

	MERISUOLAT	VUORISUOLAT
Alumiini	0,0095 %	0,2794 %
Antimoni		<0,00097 %
Arsenikki		<0,00009 %
Barium		<0,0036 %
Boori	0,00082 %
Bromi	0,00071 %	0,00009-0,00479 %
Cerium	0,00172 %
Elohopea		<0,00019 %
Erbium	0,00195 %
Fluori	0,00109 %
Fosfori	<0,0005 %	0,2213 %
Gallium	0,00083 %	<0,00014 %
Germanium		<0,00011 %
Hiili	0,049 %
Hopea		0,00001-0,00059 %
Jodi	<0,0005 %	0,00001-0,0018 %
Kadmium		<0,00064 %
Kalium	0,227-1 %	0,037-0,646 %
Kalsium	0,128-2 %	0,06-1,11 %
Kloori	48,2-50,9 %	34,71-59,907 %
Kobaltti		0,00086 %
Kromi		<0,0014 %
Kupari	0,00195-0,05 %	<0,00025 %
Litium	0,005 %
Lyijy		0,00024 %
Magnesium	0,441-3 %	0,00001-0,208 %
Mangaani	0,0018-0,01 %	0,0016 %
Molybdeeni	0,01 %	<0,0044 %
Natrium	28,1-33 %	38,4-38,7 %
Nikkeli	0,008-0,01 %	0,00030 %
Pii	0,03-0,052 %	<0,021 %
Praseodyymi	0,0029 %
Rauta	0,012-0,02 %	0,0003-0,00467 %
Rikki	0,82-7,7 %	0,0054-1,969 %
Rubidium	0,00084 %	0,00014 %
Seleeni		0,00006 %
Sinkki	0,00275 %	0,00022-0,000238 %
Strontium	0,00275-0,1 %	0,00585 %
Tallium		0,00023 %
Tellurium		<0,00098 %
Tina	0,00192-0,03 %	<0,00048 %
Titaani	0,00079 %	0,0085 %
Torium		0,00009 %
Uraani		<0,00016 %
Vanadiini		0,0172 %
Vismutti		0,0002 %
Volframi		<0,0004 %
Yttrium		0,00041 %
Zirkonium	0,03 %

Taulukko 1. Tutkittujen merisuolojen ja vuorisuolojen alkuainesisällöt.

 

Mitä muuta voin tehdä hyvinvointini eteen?

 

Artikkelin kirjoittajat:

– Mikko Vapa, Mikkoskopia
– Päivi Peltoniemi, Valmiixi

 

Lähteet:

CureZone (2011). Salts that Heal and Salts that Kill [viitattu 17.1.2011]. Saatavilla: http://curezone.com/foods/saltcure.asp

De Langre, Jacques (1987). Seasalt’s Hidden Powers.

e-Coach (2011). Merisuola lääketieteessä [viitattu 17.1.2011]. Saatavilla: https://e-coach.pm3.fi/index.php?name=Content&nodeIDX=374

Fineli (2011). Ruokasuola jodioimaton vuorisuola [viitattu 17.1.2011]. Saatavilla: http://www.fineli.fi/food.php?foodid=79&lang=fi

Kalahari (2014). Kalaharin aavikkosuola. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/3302341/kalaharinsuola.jpg

Kunto-Siti (2009). Ruususuola [viitattu 19.10.2009]. Saatavilla: http://www.pihtipudas.net/kuntositi/sivu.php?ID=13

Kuosmanen, Matti (2011). Henkilökohtainen tiedonanto 17.1.2011.

Lindh, Ulf (2005). Essentials of Medical Geology: Impacts of the Natural Environment on Public Health, 2005.

Masajo (2002). Spectro X-lab. Intiaanisuola / Masajo. 7.11.2002. Saatavilla: https://dl.dropboxusercontent.com/u/3302341/SpectroX-Intiaanisuola-Masajo.pdf

Masajo (2009). Ruususuola-kristallisuolan vertailutaulukko. (Nippon Shokuhin Analysis Center, Japan & Japan Pianshan Chemistry Research Center, Japan.) Oy Masajo Ab.

Saltlife (2009). Ojentaisitko suolaa, kiitos! Saltlifen BIOVA-himalajansuola. Saltlife Oy.

Sodankylän suolahuone (2011). Kristallisuola [viitattu 17.1.2011]. Saatavilla: http://www.sodankylansuolahuone.fi/page4.php

Wikipedia (2011a). Ppm [viitattu 17.1.2011]. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ppm

Wikipedia (2011b). Ruokasuola [viitattu 17.1.2011]. Saatavilla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mineraalisuola